Vuorovaikutustaidot: Miten kertoa toiselle rakentavasti, mitä kaipaat, ajattelet tai tunnet?

Onko sulle koskaan käynyt niin, että yrität kertoa toiselle, miltä susta tuntuu, mutta tunnet itsesi torjutuksi? Saatat kokea, ettei sua useinkaan todella kuunnella tai ymmärretä, vaan sen sijaan vähätellään, vastataan vaan "joo joo". Nämä kerta toisensa jälkeen toistuvat kokemukset jättää herkästi sisälle todella suuren lohduttomuuden tunteen.

Tässä artikkelissa avaan, miten voit ilmaista ajatuksiasi, tunteitasi sekä tarpeitasi turvallisesti ja rakentavasti, jotta voit kokea, että tulet enemmän kuulluksi. Hyvin harva meistä on saanut konkreettisia oppeja, miten käydä rakentavaa vuorovaikutusta, mutta onneksi voimme oppia sen aikuisena.

Useimmat meistä saattaa silti ajoittain kokea, että toinen ohittaa meidän sanomisen, mutta uskon, että tämän kirjoituksen avulla huomaat, kuinka hyvät vuorovaikutustaidot ovat loistava apu tulla enemmän kuulluksi ja ymmärretyksi. Annan tässä tekstissä myös konkreettisia keinoja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun.

Taustalla on aina tarve, joka täyttyy tai jää täyttymättä – huomaamme kuitenkin yleensä ensin tunteen

Kun ihmisessä nousee tunne, oli se sitten turhautuminen, hämmennys, huoli tai riemu ja ilo – tunne ei synny itsestään. Se kertoo aina siitä, että jokin tarve on joko täyttynyt tai jäänyt täyttymättä. Usein huomaamme ensin tunteen, koska se näkyy kehossa ja mielessä voimakkaammin kuin tarve, joka liikkuu taustalla.

Tunteen huomaaminen ei tietenkään ole myöskään itsestään selvyys, tunnetyöskentely on myös yksi pitkän tien opettelu, mutta tunteen saatamme kuitenkin huomata helpommin kuin tarpeen. Kun haluat oppia käymään rakentavaa, myötätuntoista vuorovaikutusta, on sun tärkeää pysähtyä tutkimaan, mikä tarve on jäänyt täyttymättä tai täyttynyt. Huomatessasi jonkun vaikean tunteen heräävän itsessäsi – esimerkiksi ärtymyksen, pettymyksen, surun, kateuden tai vihan – kertoo se aina siitä, että jokin tarve ei ole tullut kohdatuksi. Saatat esimerkiksi kertoa sun ystävälle itsellesi hyvin tärkeästä asiasta ja huomaat, että hän ei täysin kuuntele. Hän katsoo ehkä välillä susta poispäin ja on poissaolevan oloinen. Silloin ärtymys tai suru voi nousta pintaan.

Nämä tunteet kertovat konkreettisesti siitä, että sulla on tarve tulla huomioiduksi, kuulluksi tai arvostetuksi, eikä se tarve täyttynyt siinä hetkessä. Tunne on siis seuraus, että jokin sulle merkityksellinen tarve jää täyttymättä.

Samalla tavalla, jos huomaat itsessäsi jonkin ihanan tunteen, esimerkiksi ilon, kepeyden, rauhan tai innostuksen – kertovat nekin siitä, että jokin tarve on tullut tyydytetyksi. Jos sun läheinen pysähtyy kauniisti ja katsoo sua kun puhut ja samalla näet hänen kasvoiltaan pieniä mikroilmeitä, jotka kertovat, että hänkin on innostunut sun kertomastasi jutusta, ja silloin sun keho saattaa tuntua pehmeämmältä, huomaat yhteyden kasvaneen teidän välille ja tunnet ehkä rentouden ja avoimuuden tunteen nousevan pintaan. Tällainen kokemus kertoo siitä, että tarve nähdyksi tulemisesta, yhteydestä ja yhteenkuuluvuudesta on saanut vastakaikua.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista vuorovaikutuksessa on, että tunteet eivät synny tyhjästä. Tunteen taustalla on aina tarve, joka on joko kohdannut vastetta tai jäänyt ilman sitä. Mitä voimakkaampi tunne on, sitä merkityksellisempi tarve on ollut mukana. Kun opimme tunnistamaan sekä tunteen että tarpeen, pystymme kertomaan toiselle huomattavasti selkeämmin, mitä oikeastaan kaipaamme, ja mikä meille on tärkeää. Sitä kautta voimme myös saada tärkeille tarpeillemme tyydytystä.

HTTP-menetelmä on loistava konkreettinen malli, jotta tiedät, mitä sanoa, ja missä järjestyksessä

HTTP-menetelmä perustuu Nonviolent Communication -menetelmään (NVC), jonka on kehittänyt amerikkalainen psykologi Marshall B. Rosenberg. NVC:n ydinajatus on, että ihmisten väliset ristiriidat voidaan purkaa ja yhteys rakentaa selkeän, rehellisen ja empaattisen kommunikaation avulla.

Menetelmä on käytössä terapiatyössä, kriisityössä, vankiloissa, kasvatuksessa ja tilanteissa, joissa pyritään lisäämään ymmärrystä ja vähentämään väärinymmärryksiä. NVC:ssä korostuu se, että ihmisen käyttäytymisen ja tunteiden taustalla liikkuu aina jokin tarve, ja kun tarve tulee näkyväksi, on mahdollista kommunikoida ilman syyttämistä tai puolustautumista. Tämä menetelmä on aivan loistava myös omaan henkilökohtaiseen elämään ja tilanteisiin, joissa kaivataan ymmärrystä sekä halutaan vähentää väärinymmärryksiä. Sen avulla on mahdollista paljon helpommin kommunikoida niin, että emme syytä toista, tai ettei toinen niin herkästi puolustaudu.

Haluan jakaa sulle tämän HTTP-mallin, koska se on aivan loistava työkalu meidän jokaisen omaan arkeen. Se toimii vapaa-ajalla läheisten kanssa, asioidessa vaikka kaupassa tai vuorovaikutuksessa työpaikalla. Se antaa tosi selkeän mallin, miten voit kertoa itsestäsi tavalla, jonka toinen voi oikeasti kuulla. Se auttaa sua kertomaan, mitä kaipaat, ajattelet ja tunnet.

HTTP-mallissa on tietty järjestys, jonka mukaan opetetaan sanottamaan asiat niin, että kommunikointi on mahdollisimman selkeää ja konkreettista. Tämä järjestys auttaa erityisesti ihmisiä, joiden hermosto on kuormittunut, tai jotka ovat tottuneet siihen, että heitä ei aiemmin ole kuultu. Jos olemme lapsuudessamme kokeneet turvattomuutta, meillä voi olla paljon kokemuksia siitä, ettei meitä ole todella kuunneltu. Silloin HTTP tuo todella hyvän rakenteen, joka voi auttaa rohkeammin käymään hyviä vuorovaikutustilanteita.

HTTP tulee sanoista havainto – tunne – tarve – pyyntö

Avaan nämä lyhyesti ja selkeästi kohta kohdalta.

Havainto

Ensimmäisenä lähdetään liikkeelle havainnosta. Havainnon kohdalla sanotaan, mitä todella tapahtui. Se on selkeä fakta. Tässä vaiheessa ei kerrota omaa tulkintaa, vaan kerrotaan konkreettisesti havainto siitä, mitä tapahtui. Monesti juuri tässä kohdassa tapahtuu yleisin virhe vuorovaikutuksessa: emme sano havaintoa, vaan sanomme tulkinnan. Silloin toinen saattaa saman tien puolustautua, torjua tai kokea, että syytät häntä. Sen takia juuri havaintokohta on mielestäni yksi kaikkein tärkeimmistä oivaltaa.

Annan esimerkin havainnosta ja tulkinnasta. Ajatellaan, että käyt vuorovaikutusta, ja ystäväsi katsoo muualle. Susta tuntuu, että hän ei ehkä ole kiinnostunut, koska ei katso sua kohti. Jos aloitat sanomalla: “Eikö sua kiinnosta, mitä mä puhun?”, se on tulkintaa. Se on juuri se, mitä tässä harjoitellaan olemaan sanomatta. Havainnon kohdalla kerrot sen sijaan selkeän faktan siitä, mitä näit tapahtuvan. Sanoisit esimerkiksi näin: “Kun kerroin sulle mulle tärkeästä asiasta, huomasin, että katsoit aika usein vasemmalle.”

Tunne

Tunteen kohdalla kerrotaan, mikä tunne tilanteessa heräsi. Haluan sanoittaa suoraan, että tunteen nimeäminen ei ole aina helppoa. Sitä ei tarvitse pakottaa virallisilla tunnesanoilla, jos niitä ei ole helppo löytää.

Voit sanoittaa tunteen myös sen mukaan, mitä saat kiinni siitä, mitä sisälläsi tapahtuu. Toki mitä paremmin pystyt nimeämään tunteen, sitä selkeämpi olet sanomisissani. Tärkeintä kuitenkin on, että sanotat jotakin. Se voi olla esimerkiksi: “Koin hämmennystä.”

Tarve

Kolmantena tulee tarve, joka on HTTP-menetelmän ydin. Tarpeen kohdalla kerrotaan, jos oivalletaan, mikä tarve on tullut tyydytetyksi tai mikä tarve ei tule tyydytetyksi. Tarpeena voi olla esimerkiksi kuulluksi tuleminen, arvostus, selkeys, yhteys tai mikä tahansa kokemuksesi kannalta merkityksellinen asia.

Tässä ei myöskään tarvitse käyttää virallista tarpeen nimeä, jos se ei sovi sun suuhun. Tärkeintä on pysähtyä tutkimaan, mitä sussa tapahtuu, koska tarve on aina se tekijä, jonka vuoksi tunne syntyy.

Monille onkin paljon helpompaa sanoittaa tarve arkisemmin. Siksi yksi tosi toimiva tapa on kertoa tarve sanomalla: “Koska mulle on tärkeää, että…”

Tässä muodossa tarvetta ei sanoteta erikseen, mutta se tulee silti kuulluksi ja ymmärretyksi. Se voi olla lempeämpi ja luonnollisempi tapa sanoittaa omia tarpeita, varsinkin alkuun jos sanat eivät heti löydy tai virallinen tarvesana tuntuu vieraalta.

Mutta vaikka et sanoittaisi sitä tarvetta ääneen toiselle, on silti tosi tärkeää, että sä itse pysähdyt miettimään, mikä tarve siellä taustalla oikeastaan on. HTTP-menetelmän ydin on nimenomaan siinä, että opit vähitellen tunnistamaan omia tarpeitasi, vaikka sanoittaisitkin ne ääneen arkisesti ja omannäköisesti.

Tarpeen sanoittaminen on erityisen tärkeää läheisissä ihmissuhteissa. Kun pystyt kertomaan omasta tarpeestasi, toinen voi kuulla sua paremmin, koska ymmärtää, miksi tilanne kosketti sua. Tarpeen kertominen kannattaa aloittaa sanalla “koska”, esimerkiksi:

“Koska mulle on tärkeää, että luot katsekontaktia silloin, kun puhun sulle.”

Pyyntö

Viimeisenä tulee pyyntö. Pyynnön kohdalla kerrotaan selkeästi, mitä kaipaat. Pyyntö voi olla hyvin konkreettinen, ja NVC opettaa, että se olisi hyvä olla mahdollisimman selkeä ja toteutettavissa. Se voi olla kuitenkin myös yksinkertainen toive reaktiosta, kun olet jakanut jotain hauraasti itsestäsi. Pyyntö voi esimerkiksi olla: “Miten sä koit tämän?”

HTTP-malli kokonaisuudessaan

Yhdistetään vielä antamieni esimerkkien HTTP-malli. Se menee näin: “Kun kerroin sulle mulle tärkeästä asiasta, huomasin, että katsoit aika usein vasemmalle. Se hämmensi mua, koska mulle on tärkeää, että luot katsekontaktia silloin, kun puhun sulle. Miten sä koit tämän?" Siinä vaiheessa kun olet sanonut tuon ääneen, odota rauhassa, miten toinen vastaa tai reagoi, ja saatat yllättyä positiivisesti. Tämä on tosi ihana malli, koska sen avulla sulle on paljon selkeämpää, mitä sanoittaa, ja missä järjestyksessä. Se voi tuoda sulle myös mahdollisesti vähän enemmän luottamusta siitä, että tulisit kuulluksi.

Vuorovaikutus alkaa rohkeudesta tutustua itseensä

On tosi tärkeää alkaa opetella sanomaan ääneen, mitä sussa oikeasti tapahtuu, ja jakaa myös niitä haavoittuvaisesti. Jos me ei uskalleta olla haavoittuvaisia toisten seurassa, niin harvemmin me välttämättä saadaan tarpeillemme tyydytystä. Ja ne tarpeet siellä taustalla on ihan äärimmäisen tärkeitä. Huomaat niitä itse tai et.

Suosittelenkin, että alat tutkiskelemaan omassa arjessa vähän enemmän, miten sulle puhutaan, ja miten sä itse sanotat asioita toiselle. Ala myös miettimään, miten sä voisit alkaa käyttää omassa elämässäsi HTTP-menetelmää. Miltä tämä sulle kuulostaa? Voisitko harjoitella sanoittamaan tällä tavoin toiselle?

Vuorovaikutustaitojen oppiminen on kuin uuden kielen oppimista. Se vaatii harjoitusta, kärsivällisyyttä ja välillä myös kompastelua sanomisien kanssa. Mutta voitko sallia itsellesi harjoittelun? Aluksi saattaa tuntua tosi epämukavalta ja pelottavalta, mutta jokainen pieni askel on tosi merkittävä. Tunteiden ja tarpeiden ilmaiseminen ja hyvä rakentava vuorovaikutus eivät ole koskaan liian myöhäistä oppia, vaikka se tuntuisi vaikealta. Luonnollisesti kuitenkin ennen kuin voit ilmaista tunteita ja tarpeita toiselle, sun täytyy edes vähän tietää, mitä tunnet ja mitkä sun tarpeet ylipäätään ovat. Hyvä rakentava vuorovaikutus on ensisijaisesti itsensä tuntemista. Ensin täytyy luoda yhteys itseen, jotta voi löytää yhteyden toiseen. Ja jotta me voidaan saada tarpeillemme tyydytystä, täytyy meidän harjoitella tunnistamaan omia tarpeitamme ja sanoittamaan niitä ääneen. Haluan kannustaa sua, että oppimaan pystyy kyllä milloin tahansa. Kyse on paljon siitä, että ollaanko me valmiita ottamaan vastuuta itsestämme vai vältelläänkö me vastuuta, ja keskitetään huomiomme paljon muihin.

Todellinen vastuunotto on sitä, että tutkimme itseämme ja "omistamme omat tunteemme", alamme harjoitella, mitkä tarpeet ovat meille tärkeitä, ja missä tilanteissa kaipaamme mitäkin. Lisäksi on tosi tärkeää ottaa itsestämme vastuu myös sen kanssa, että alamme puhua omaa kokemustamme ääneen toisille. Tiedän, ettei se ole helppoa, koska hyvin harva meistä on siihen oppinut tai tottunut, mutta se on ainoa tie kohti hyviä vuorovaikutustilanteita ja terveitä ihmissuhteita.

Lopuksi

Turvallinen vuorovaikutus rakentuu pienistä hetkistä, joissa molemmat osapuolet tuntevat olonsa kuulluksi ja ymmärretyksi. Vuorovaikutustaidot eivät synny itsestään, vaan ne opitaan harjoittelemalla. Jos et ole lapsena saanut hyviä malleja vuorovaikutuksesta, ei ole liian myöhäistä oppia niitä nyt. Voitko alkaa rehellisesti tutkimaan omaa toimintaasi? Miten toimit, kun joku juttelee sulle? Pystytkö kuuntelemaan toista ilman, että mietit itseäsi ja sitä, mitä sanoa toiselle, vai meneekö huomiosi johonkin muuhun? Osaatko itse olla läsnä toiselle ja vaan kuunnella? Se ei ole nimittäin helppoa. Turvallinen vuorovaikutus syntyy, kun uskallat olla haavoittuvainen ja avata sydämesi. Se vaatii rohkeutta, mutta palkinto on syvempi yhteys toisiin ja itseesi. Miten voisit tuoda enemmän turvallisuutta vuorovaikutukseesi toisten kanssa? Ehkä se alkaa siitä, että annat itsellesi luvan olla epätäydellinen ja oppia matkan varrella. Jokainen askel ja jokainen hetki, kun uskallat kokeilla uusia oppeja, on merkittävä. Lopuksi haluan vielä sanoa, että muista, että sulla on oikeus tunteisiisi ja tarpeisiisi. Ne on hyvin tärkeitä ja ansaitsevat tulla sanotuksi ääneen. 💖