Heidi Seppälän
inspiroiva tarina

Minulla oli haastava lapsuus ja jo lapsena opin olemaan kiltti ja reipas tyttö, kuka hymyilee lähes aina ja ei ole kenellekään vaivaksi. En kokenut lapsena saaneeni tarpeeksi rakkautta ja hyväksyntää omana itsenäni, joten aloin muokata itseäni sen mukaan, mitä luulin että muut halusivat. Opin tarkkailemaan jatkuvasti ympäristöä ja kehoon jäi tämä inhottava tapa.

Olin jumissa ja tunsin jatkuvasti epäonnistuvani. Tuntui kun häpeän pilvi oli joka paikassa mukanani. Elämä oli epätasapainoista ja samantyyppiset ongelmat tulivat uudelleen ja uudelleen eteeni vaikka olosuhteet ja ihmiset muuttuivat.

Tuntui se, että muut onnistuivat elämässään ja menivät eteenpäin, mutta tuntui, että omat haasteeni eivät lähteneet vaikka mitä yritin. Ajoittain kuitenkin elämä oli hyvää ja koin olevani onnellinen, mutta sitten taas samat haasteet tulivat esiin, mikä oli todella raskasta. Kuitenkin esitin muille ja ulkoisesti pidin yllä tiettyä roolia, ettei kukaan vaan saisi tietää omaa pahaa oloani ja omia varjopuoliani.

Tällä hetkellä voin parhaiten kun olen koskaan ennen voinut. Löysin loistavat toimivat menetelmät, millä pystyn elää itseäni varten. En enää uhraudu muita varten, en miellytä muita ja sanon usein mielellään ei.

Rajojen asettaminen kuuluu arkeeni ja kerron rehellisesti mitä ajattelen ja tunnen, vaikka se ei aina tuntuisi helpolta. Näen itseni suurella rakkaudella ja arvostuksella. Elämä on aivan toisenlaista ja enää minun ei tarvitse katsella miten muut menestyvät. Keskityn omaan elämääni ja olen saavuttanut suuren haaveeni, oman voiman.