Parisuhteessa sattuu usein se, mitä ei tapahdu

Parisuhteessa kipu ei läheskään aina synny vaan riidoista, sanoista tai näkyvistä teoista. Yksi kivuliaimmista asioista liittyy usein siihen, mitä ei tapahdu. Siihen, että jokin jää puuttumaan – ja vaikka tätä ei aina osaisi heti nimetä, keho saattaa silti reagoi voimakkaasti.

Kun oma olo muuttuu hetkessä

Tunnistatko parisuhteessa (nykyisessä tai aikaisemmassa) hetkiä, jolloin ihan arkisessa tilanteessa puolison kanssa sun oma olo muuttuu ihan yksi–kaksi? Siinä hetkessä voi olla, että sanot jotain tosi arkista puolisolle ja yllättäen huomaat, että jokin energia hänessä muuttuu.

Voi olla, että toinen vastaa jotenkin oudolla tavalla, tai huomaat, että hänen sanansa eivät oikein vastaa sitä, mitä kehossa tapahtuu. Ehkä hän ei enää katsokaan sua kohti, ja sillä hetkellä sun keho reagoi hädällä.

Keho reagoi ennen kuin ehdit ajatella

Meillä jokaisella keho reagoi toisen hermoston tilaan, varsinkin kun on omasta kumppanista kyse. Mitä vähemmän meillä on turvaa oman kehon tasolla, sitä voimakkaammin keho reagoi.

Kun keho kokee torjuntaa, hämmennystä tai yhteyden katkeamista, se reagoi hyvin herkästi toisen kehon tilaan ihan samantien – halusit sitä tai et. Ja yhtäkkiä huomaat, että sun olo on tosi levoton, turvaton, ja koet jääväsi yksin siinä tilanteessa.

Tässä kohtaa on tärkeää ymmärtää, että tämä reaktio ei ole valinta. Et päätä reagoida näin, vaan keho tekee sen ennen kuin mieli ehtii mukaan. Se lukee toisen kehon tilaa, ilmettä, äänenpainoa ja energiaa salamannopeasti, usein täysin tiedostamatta, ja reagoi siihen kehon tasolla.

Kyse ei ole siitä, mitä tapahtui – vaan siitä, mitä puuttui

Koska kyse on nimenomaan siitä, mitä tietyssä hetkessä jää puuttumaan, ei siitä mitä varsinaisesti tapahtui, niin juuri sen takia tämä voi tuntua niin hämmentävältä. Tiedät järjellä, että mitään suurta ei ole tapahtunut, mutta keho toimii kuin yhteys olisi vakavasti uhattuna.

Kehosi ei pysähdy arvioimaan tilannetta, vaan reagoi suoraan kokemukseen siitä, että yhteys horjuu tai katkeaa. Tämä voi itselle tuntua ihan kuoleman vakavalta. Usein näissä hetkissä ei ole kyse varsinaisesti siitä, mitä toinen sanoi tai teki, vaan siitä, mitä ei tapahtunut. Siitä, että katse ei kohdannut. Että vastausta ei tullut. Että et kokenut tulleesi kohdatuksi.

Keho reagoi tähän kokemukseen hyvin voimakkaasti ja menee välittömästi tilaan, jossa yhteyden menettäminen tuntuu sietämättömältä. Tämä hätä syntyy nopeasti. Keho ei jää pohtimaan tai analysoimaan, vaan se menee suoraan selviytymiseen. Sen ainoa tavoite on saada yhteys takaisin, koska ilman yhteyttä oma olo tuntuu turvattomalta, yksinäiseltä ja jopa sietämättömältä.

Yhteys on keholle elintärkeää

Kun tätä pysähtyy katsomaan tarkemmin, kaiken taustalla on yksi keskeinen asia: yhteys. Se, kuinka tärkeää emotionaalinen yhteys on keholle. Ei vain ajatustasolla, vaan hyvin konkreettisesti koettuna kokemuksena.

Kipu, joka aktivoituu näissä hetkissä, syntyy, koska keho huomaa emotionaalisen yhteyden katkeavan. Juuri siinä hetkessä et koe tulevasi nähdyksi, kohdatuksi tai kannatelluksi. Keholle tämä kokemus on valtavan merkityksellinen.

Yhteys, jota keho kaipaa, ei tarkoita täydellistä ymmärrystä tai jatkuvaa läheisyyttä, vaan tunnetta siitä, että olet mukana toisen maailmassa – että katse tavoittaa, reaktio tulee ja jaetulle hetkelle syntyy vastakaiku.

Kun tämä yhteyden tunne jää puuttumaan, keho ei koe olevansa turvassa. Usein ihminen ei heti oivalla, että juuri tämä on se, mikä sattuu. Kipu ei aina liity yksittäiseen tilanteeseen, vaan siihen, että yhteyden kokemus ei kanna. Siksi reaktiot voivat tuntua hämmentäviltä ja uskomattoman voimakkailta. Keho reagoi siihen, mikä on sille kaikkein tärkeintä.

Kun trauma elää kehossa, kipu moninkertaistuu

Yhteyden katketessa kehon hätä voimistuu vielä entisestään silloin, kun trauma elää kehossa. Kun emme ole vielä eheytyneet varhaislapsuuden kokemuksista, keho ei osaa erotella menneisyyttä ja nykyhetkeä toisistaan. Se ei tunnista, että tämä hetki on eri, kuin ne aiemmat hetket, joissa yhteys on jäänyt puuttumaan.

Silloin, kun nykyisessä parisuhteessa yhteys horjuu, keho ei reagoi vain tähän hetkeen, vaan se reagoi myös vanhaan tuttuun kokemukseen siitä, että nyt olen yksin. Nyt tämä sattuu. Nyt tämä on vaarallista.

Nämä kokemukset nousevat pintaan usein täysin huomaamatta, samassa hetkessä, kun yhteys tuntuu katoavan. Tästä syystä kipu tuntuu usein niin suurelta, syvältä ja kokonaisvaltaiselta. Kyse ei ole vain tämän hetken tilanteesta, vaan siitä, että keho elää samanaikaisesti useaa kokemusta päällekkäin. Nykyhetki ja aiemmat vaille jäämiset sekoittuvat toisiinsa, ja keho reagoi kuin kaikki tämä tapahtuisi nyt.

Yhteys itseen silloin, kun yhteys toiseen katkeaa

Tässä kohtaa moni alkaa yrittää ratkaista parisuhdetta. Jäädä vai lähteä. Odottaa vai vaatia. Ymmärtää vielä enemmän, sopeutua ja pakottaa yhteyttä.

Usein kuitenkin kaikkein tärkein kysymys ei ole vielä se, mitä parisuhteelle pitäisi tehdä, vaan se, mihin oma huomiosi suuntautuu tämän kaiken keskellä. Kun alat pysähtyä oman kehosi, tunteidesi ja rajojesi äärelle, alat vähitellen palauttaa yhteyttä itseesi.

Tämä on erityisen tärkeää siksi, että keho ei kokisi enää jäävänsä täysin yksin. Kun yhteys itseen alkaa vahvistua, myös hädän kokemus voi alkaa pehmetä, ja tilalle voi tulla edes hieman enemmän turvaa. Ja näin et enää hylkää itseäsi.

Aina parisuhteen kivussa ei ole kyse siitä, että jokin ratkeaa heti teidän välillä. Välillä olennaisinta on se, löydätkö takaisin yhteyden itseesi silloin, kun yhteys toiseen sattuu.

Tämä voi olla tosi vaikea käsittää silloin, jos yhteys itseen ei vielä ole vahva. Ja silti huomion vieminen vähitellen omaan kehoon ja omaan kokemukseen voi alkaa luoda jotakin uutta tämän kivun keskelle. 💖