Miksi trauman purkaminen kehosta voi sekoittaa unen?

Trauman purkaminen kehosta voi sotkea sun unen niin, että illalla keho jää turhan valppaaksi eikä kehon luonnollinen väsymys pääse oikein esiin. Välillä sulle saattaa tulla myös hetkeksi tietynlainen unenomainen rentoutuminen, esimerkiksi kun teet jotain kehollista harjoitusta tai rauhoitat kehoa, mutta siinä vaiheessa, kun menet sänkyyn, ja olisi nukahtamisen aika, valppaus herkästi nousee uudestaan.

Se on usein tosi turhauttava kokemus, kun samaan aikaan voi olla, että teet tai olet jo pidempään tehnyt paljon asioita, joiden pitäisi auttaa trauman eheytymisessä ja kehon turvan kokemuksessa, mutta silti nukahtaminen vaikeutuu, yöheräily on mahdollisesti lisääntynyt ja kehosi jää levottomaksi juuri silloin, kun sen pitäisi rentoutua.

Miksi ilta on usein vaikea hetki?

Päivällä sua kannattelee tekeminen, aikataulut ja ulkoiset ärsykkeet, jotka pitävät huomion enemmän poissa siitä, mitä kehossa tapahtuu. Moni, jolla trauma elää vielä kehossa, on tosi taitava tässä pärjäämisen moodissa, koska se on ollut joskus elintärkeä tapa selvitä. Illalla kuitenkin kehon tason vaikeus tulee enemmän esiin, kun ärsykkeet vähenevät, ympäristö hiljenee ja huomio alkaa siirtyä sisäänpäin.

Silloin keho alkaa tuntua eri tavalla. Hengitys, sydämen syke, jännitys rintakehässä tai levottomuus vatsassa saattaa nousta esiin paljon voimakkaammin kuin päivällä. Jos yhteys omaan kehoosi on ollut pitkään katkonainen tai sitä on joutunut ohittamaan, tämä voi tuntua siltä kuin äänenvoimakkuus olisi yhtäkkiä käännetty kovalle.

Samalla iltaan usein liittyy hetki, jossa kontrolli ja tekeminen hidastuu sekä loppuu. Autonominen hermosto voi tulkita kontrollin ja tekemisen loppumisen joillakin turvattomaksi. Silloin kehossa nousee valppaustila, vaikka järki sanoisi, että mikään ei ole pielessä. Se on hermostosi oppima selviytymismalli, joka käynnistyy juuri silloin, kun ulkoiset ärsykkeet katoavat.

Lisäksi sänky, pimeä, yksin oleminen tai se hetki, kun silmät menevät kiinni, voi olla kehollesi ehdollistunut signaali. Kehosi muistaa, vaikka mielesi ei muistaisi, jos jossain vaiheessa elämääsi yö tai yksin oleminen on ollut turvatonta. Silloin voi olla, että aivosi ovat alkaneet yhdistää nukkumaanmenon uhkaan.

Mitä kehossa tapahtuu? HPA-akseli ja kortisolin vuorokausiprofiili traumoja työstäessä

HPA-akseli on kehon stressijärjestelmä, joka säätelee vireyttäsi ja stressihormonejasi vuorokauden ympäri. Sen ytimessä on kortisoli, joka auttaa sua heräämään, toimimaan ja reagoimaan.

Tyypillisesti kortisolin vuorokausiprofiili on sellainen, että aamulla se on korkeampi ja iltaa kohti se laskee, jotta kehosi saa viestin: nyt voi alkaa siirtyä kohti unta ja rauhoittua. Kun trauma elää kehossasi, voi tämä normaalirytmi muuttua, ja se voi näkyä sulla tosi konkreettisesti juuri iltaisin.

Illalla kortisoli jää liian ylös, ja sen vuoksi voi käydä niin, että olet ihan väsynyt, mutta et silti saa unta. Keho voi tuntua levottomalta tai jännittyneeltä, ajatukset pyörivät päässä tai nukahtaessasi uni on katkonaista. Saatat myös herätä pienestäkin äänestä tai valosta.

Traumojen työstäminen voi itsessään kuormittaa, ja se on mielestäni tärkeä sanoa ääneen. Tehdessäsi tätä eheytymistyötä, mieleesi voi nousta muistoja menneestä, tai kehoosi voi tulla voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta, surua tai pelkoa, jotka nousevat yhtäkkiä pintaan.

Kehosi voi myös reagoida fyysisesti, esimerkiksi tärinänä tai levottomuutena. Keholle tämä on paljon työtä. Vihdoin se monien vuosikymmenien jälkeen alkaa lopettaa turruttamista, eli alkaa tuntea enemmän sellaisia tunteita, joita se ennen ei pystynyt tuntemaan. Samalla se opettelee rauhoittumaan uudella tavalla, ei enää pelkän selviytymisen kautta.

Hermostosi opettelee, että nyt se on turvassa, vaikka ennen ei ollut. Tämä kaikki kuluttaa yllättävän paljon energiaa, ja voi pitää hermostoasi tietyn aikaa kierroksilla, vaikka tekisit kaiken niin sanotusti oikein. Jos olet huomannut, että terapiapäivän, valmennussession tai kehollisen harjoittelun jälkeen yö on levoton, tarkoittaa se juuri sitä, että kehosi prosessoi.

Miksi väsyttää, mutta ei nukuta

Yksi keskeinen ilmiö tässä on se, että samaan aikaan voit olla sekä väsynyt että ylivireä. Päivän kuormitus saattaa tuntua kehossasi uupumuksena, mutta hermostosi ei silti välttämättä laske kierroksia.

Traumakuormassa stressijärjestelmä voi olla päällä illalla: kortisoli ei laske odotetusti, ja sympaattinen hermostosi jää aktiiviseksi. Tämä näkyy käytännössä niin, että silmäsi väsyvät, mutta kehosi ei rauhoitu, nukahtaminen venyy, ja ihan pienetkin ärsykkeet aktivoivat helposti uudelleen.

Nukahtaminen ei ole pelkästään väsymyksestä kiinni, vaan siitä, hellittääkö valppaustila. Autonominen hermosto säätelee sitä, pysytkö valppaana vai pääsetkö palautumaan. Sympaattinen ja parasympaattinen toimivat kuin kaasu ja jarru: sympaattinen nostaa kierroksia ja valmistaa toimintaan, parasympaattinen tuo rauhaa, ruoansulatusta ja lepoa.

Traumassa kaasupoljin on usein liian herkkä, ja jarru ei hidasta riittävästi silloin, kun pitäisi. Parasympaattinen ei kuitenkaan tarkoita aina rauhaa. Kehossa on myös tila, jossa voimat ikään kuin loppuvat, ja keho ei enää jaksa tehdä, reagoida tai vastata samalla tavalla. Se ei ole sama asia kuin palautuminen, vaikka se voi ulospäin näyttää siltä, että keho rauhoittuu.

Sen vuoksi voi käydä niin, että olet oikeasti uupunut, mutta kehosi ei rauhoitu, vaan pysyy koko ajan vähän valppaana. Samalla voi myös tuntua, että sulla on enemmänkin raskas, tyhjä tai etäinen olo, jossa yhteys itseen ei tunnu samalla tavalla. Tämä on se kohta, jossa moni tunnistaa kokemuksen, että väsyttää, mutta ei nukuta. Keho ei pääse siihen luonnolliseen väsymykseen, joka veisi kohti palauttavaa unta.

Lopuksi

On tosi tavallista, että kun olet alkanut työstää omia traumojasi, unesi voi tietyksi aikaa huonontua. Tämä ei tarkoita, että teet jotain väärin, vaan usein päinvastoin asioita on alkanut liikkua.

Päivällä me herkästi saatamme touhuta hyvin paljon, ja voi olla, että päivisin me ei anneta tilaa kehon tuntemuksille. Tai vaikka annettaisiinkin, niin yöllä hermosto jatkaa sitä eheyttävää työtä unen aikana.

Erityisesti jos olet työstänyt päivällä jotain itsellesi hyvin koskettavaa ja vaikeaa menneisyyden tapahtumaa, niin se prosessi ei missään nimessä lopu siihen. Kehon kuuluukin työstää meidän psyykkisiä asioita kyseiseltä päivältä – sekä myös pidemmältä ajalta – unen aikana. Joskus se voi näkyä illalla vaikeana nukahtamisena, ehkä suurempana valppaustilana kuin yleensä tai katkonaisena unena.

Lisäksi kun yhteys kehoosi lisääntyy, niin saattaa olla, että alat myös huomaamaan kehosi tuntemuksia enemmän. Alat ehkä huomata sitä turvattomuutta ja valppaustilaa, mikä siellä on saattanut olla hyvin pitkään. Tai voi olla, että kehokin tuo sitä mahdollisesti enemmän pintaan, kun työstät haastavia traumojasi.

Näihin kaikkiin uni reagoi aina jollain tavalla. Ja se, että meillä on jonkinlaisia unihaasteita, ei ole missään nimessä merkki epäonnistumisesta, vaan se kertoo, että kehosi ja hermostosi tekevät paljon töitä sun hyväksi. 💖