Aivot eivät aina hahmota, että trauma kuuluu menneisyyteen

Tässä artikkelissa jatkan edellisen blogitekstini teemaa siitä, miksi trauma voi näkyä kehossa voimakkaina reaktioina myös tavallisissa arjen tilanteissa. Tällä kertaa keskitymme aivojen yhteen tärkeän alueeseen eli hippokampukseen. Se liittyy muistiin ja siihen, miten aivot jäsentävät ajan kulkua ja menneitä kokemuksia.

Kerron aivoista siksi, että ymmärtäessäsi vähän paremmin myös fysiologisesti, mitä aivoissa tapahtuu, pystyt usein ymmärtämään paremmin myös sitä, miksi keho reagoi niin kuin reagoi.

Toivon myös, että sitä kautta voit saada vähän enemmän lempeyttä ja myötätuntoa itseäsi kohtaan. Tiedän kokemuksesta, että välillä omat kehon reaktiot voivat olla ihan hemmetin vaikeita. Ne saattavat tuntua tosi hämmentäviltä ja joskus myös häpeällisiltä, ja voi tulla ajatus, että miksi ihmeessä mulle tapahtuu näin.

Sen vuoksi haluan avata vähän sitä, mitä aivoissa tapahtuu – jotta sun olisi helpompi nähdä, että tämä on kehon tapa yrittää suojella sua.

Jos et ole vielä lukenut edellistä blogitekstiä, suosittelen käymään ensin siinä tekstissä, koska tämä kirjoitus jatkaa suoraan samasta aiheesta.

Lue edellinen blogi tästä: Miksi arkinen hetki voi käynnistää suuren reaktion?

Edellisessä blogiartikkelissa puhuin aivojen kahdesta osa-alueesta: mantelitumakkeesta ja etuotsalohkosta. Mantelitumake toimii eräänlaisena sisäisenä hälytysjärjestelmänä, joka skannaa ympäristöä ja reagoi nopeasti mahdollisiin uhkiin.

Etuotsalohko taas liittyy harkintaan, tunteiden säätelyyn ja siihen, että pystymme jäsentämään tilannetta rauhallisemmin, sekä sanallistamaan sitä, mitä meissä tapahtuu.

Kehon mennessä hälytystilaan mantelitumake voi aktivoitua nopeasti, ja samalla etuotsalohko menettää ohjakset, ja resurssit siirtyvät selviytymiseen. Sen vuoksi sanat voivat kadota, tai ajatus katketa kesken lauseen.

Tässä artikkelissa haluan avata kolmatta tärkeää palasta tästä kokonaisuudesta. Tällä kertaa tarkastellaan siis aivojen aluetta nimeltä hippokampus, sekä miten se liittyy siihen, että joskus nykyhetken tilanne voi tuntua kehossa yllättävän voimakkaalta – ikään kuin vanha kokemus olisi taas läsnä.

Hippokampus – aivojen alue, joka auttaa ymmärtämään, milloin jokin asia tapahtui

Hippokampus on aivojen alue, joka auttaa aivoja ymmärtämään, milloin jokin asia tapahtui, ja että se kuuluu menneisyyteen.

Kun kehosi ei ole hälytystilassa, ja olosi on riittävän turvallinen, hippokampus pystyy auttamaan siinä, että muistot asettuvat menneisyyteen. Silloin voit muistaa vaikeankin kokemuksen ilman, että koko keho reagoi siihen samalla tavalla kuin alkuperäisessä tilanteessa. Muisto voi edelleen tuntua surulliselta tai kipeältä, mutta samalla sulla on selkeä kokemus siitä, että kyse on jostakin, mikä on tapahtunut joskus aiemmin.

Traumassa muisti voi tallentua tunteina ja kehollisina tuntemuksina

Trauman ollessa kyseessä voi tilanne olla merkittävästi erilainen. Jos olet ollut tilanteissa, joissa on ollut pelkoa ja turvattomuutta tai olet joutunut olemaan pitkään varuillasi, kehon ja aivojen tärkein tehtävä on ollut selviytyminen.

Silloin aivot eivät aina tallenna kokemusta samalla tavalla kuin rauhallisemmissa tilanteissa.

Muistiin voi tallentua silloin enemmän tunteita, kehollisia tuntemuksia ja aistimuksia, kuin selkeä tarina siitä, mitä tapahtui ja milloin.

Kehosi saattaa muistaa esimerkiksi puristavan tunteen rinnassa, jännityksen vatsassa, pelon tunteen, tietyn äänen sävyn tai kokemuksen, että tilanteessa ei ollut ketään auttamassa tai suojelemassa.

Miksi keho voi reagoida tähän hetkeen niin kuin vanha uhka olisi taas läsnä

Tämän vuoksi jokin tilanne tässä hetkessä voi muistuttaa kehoasi tästä aiemmasta kokemuksesta. Se voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun joku puhuu sulle hieman eri äänen sävyllä, vastaa viestiin lyhyesti tai huoneen tunnelma muuttuu. Vaikka nykyinen tilanne olisi oikeasti täysin eri, kehosi voi silti tunnistaa siinä jotakin tuttua.

Tässä kohtaa hippokampus liittyy tähän ilmiöön, koska kuten edellä kerroin, niin se auttaa aivoja jäsentämään, milloin jokin asia tapahtui, ja että se kuuluu menneisyyteen.

Mutta jos olet joutunut elämään pitkään turvattomissa tilanteissa, tai olemaan jatkuvasti varuillasi, hippokampuksen toiminta voi häiriintyä, eikä se silloin pysty jäsentämään kokemuksia kunnolla ajallisesti. Silloin kehosi voi reagoida tilanteeseen tässä hetkessä, niin kuin se olisi sama tilanne kuin joskus ennen.

Siksi sulle voi syntyä kokemus, joka on tuttu monelle ihmiselle, jolla trauma vielä elää kehossa. Järjellä voit nähdä, että tämä tilanne tapahtuu nyt, ja että se on eri kuin ennen. Silti kehosi voi reagoida tavalla, joka muistuttaa sitä aiemmasta tilanteesta, ja saatat huomata sydämen hakkaavan, hengityksen muuttuvan tai kehon jännittyvän, vaikka samalla osa susta tietää, että tilanne on oikeasti erilainen kuin silloin ennen. Ulospäin tilanne voi näyttää pieneltä, mutta kehossa reaktio voi olla silti nopea ja voimakas.

Lopuksi

Jos trauma vielä elää kehossasi, voi tulla hetkiä – joskus useinkin – joissa jokin tilanne tässä hetkessä saa kehon reagoimaan nopeasti ja voimakkaasti.

Toivon että näiden mun tekstien avulla voit alkaa ymmärtää paremmin, mitä traumassa tapahtuu aivoissa ja kehossa, ja sen myötä kokea ehkä vähän vähemmän syyllisyyttä tai häpeää omista reaktioistasi.

Ennen kaikkea toivon, että nämä tekstit voisivat tuoda sulle vähän enemmän lohtua ja lempeyttä itseäsi kohtaan. 💖