Hermoston säätely: Miksi olo pahenee, kun alat parantua?
- Heidi Seppälä
- 13.11.
- 5 min käytetty lukemiseen
Ootko huomannut, että kun oot alkanut enemmän työskennellä traumojesi kanssa, olosi ei helpotakaan vaan päinvastoin, tuntuu vieläkin raskaammalta tai pahemmalta?
Tämä voi turhauttaa ja hämmentää ihan todella paljon, koska uskon, että aloitit traumojen työstämisen juuri sen takia, että syvällisellä tasolla kaipaat helpompaa oloa. Kaipaat, että samat haasteet ei enää raastaisi sun arkea ja voisit vihdoin kokea ihanaa rauhaa ja yhteyttä niin itsesi kuin muidenkin kanssa.

Tässä vaiheessa on äärimmäisen tärkeä tietää, että se ei ole takapakkia tai et tee mitään väärin, vaikka olosi on pahentunut. Itse asiassa, mitä luultavimmin se kertoo, että turva on alkanut lisääntyä sun kehossa ja se on merkki siitä, että paranemisprosessi on käynnissä.
Hermoston alkaessa vapauttaan vanhoja suojamekanismeja, keho saattaa reagoida hyvinkin voimakkaasti ja tietyn ajan voi olla pahempi olo. Mutta haluan kannustaa sua, että älä tässä vaiheessa jätä kesken eheytymismatkaasi, vaan rohkeasti jatka, koska mitä luultavimmin teet juuri oikeita asioita.
Sen takia päätinkin kirjoittaa sulle tästä, jotta ymmärtäisit tätä hämmentävää vaihetta paremmin. Hermoston säätely on avainasemassa, kun haluat löytää rauhaa ja turvaa omassa kehossasi.
Trauma tallentuu kehoon, ei pelkästään mieleen
Trauma ei ole vain muisto, jonka mieli kantaa. Trauma on ennen kaikkea kehollinen tila, jota hermosto ei osaa sammuttaa, koska keho ei ymmärrä, että trauma on ohi, vaikka itse tietoisesti ymmärtäisit, ettei mitään uhkaa enää ole.
Hermoston tehtävä on aina ollut yksi ja sama: varmistaa selviytymisesi. Ja jos jokin aikoinaan tuntui vaaralliselta, hermosto oppii varautumaan siihen niin syvällä tasolla, ettei se erota mennyttä ja nykyhetkeä toisistaan – vielä.
Kehon sisäinen järjestelmä ei toimi ajassa, vaan tunteessa. Hermosto saattaa reagoida siihen, mikä tuntui uhkaavalta aiemmin menneisyydessäsi, ei siihen, mitä tapahtuu nyt. Ja tämä on todella tärkeää oivaltaa, sillä se on asia, mihin me pystytään vaikuttamaan, mutta se ei tapahdu hetkessä.
Varhaisissa vaiheissa, joissa turvallisuus ei ollut vakaata, tai joissa keho jäi yksin kannattelemaan jotakin liian suurta, syntyi hermoston sisäinen muistijälki. Se ei ole tallentunut ajatuksena eli sitä voi purkaa puhumalla sen yli. Puhe on myös yksi palanen eheytymistä, muttei lainkaan ainoa eikä olennaisin.
Tämä sisäinen muistijälki on tallentunut fysiologisena valppautena. Esimerkiksi tapana olla jatkuvasti hereillä, jos tulee yllättävä ääni; olla varautunut jos sua mitätöidään tai vähätellään; vaikeus olla vain tekemättä tai ajattelematta mitään.
Kun hermosto jää tähän tilaan pitkiksi ajoiksi, se alkaa toimia niin, että selviytymistilasta tulee sen perustila. Keho ei nimittäin uskalla vielä luottaa, ettei sen tarvitse jatkuvasti kyttäillä, tapahtuuko sulle taas jotain pahaa. Keho ei enää tunnista, miltä turva tuntuu, eikä mieli voi palautua johonkin, mitä hermosto ei muista, tai mitä se ei ole koskaan kokenut.
Mitä hermostossasi tapahtuu toipumisen aikana?
Alkaessasi työskentelemään traumojesi kanssa, sun hermosto voi reagoida monella tavalla. Vanhat suojamekanismit, kuten ylivireys, lamaantuminen tai pakeneminen, alkavat hellittää. Usein se tuntuu niin, että sulla on vaikea ja levoton olo, sekä hankalat tunteet nousevat todella herkästi pintaan pienimmästäkin asiasta, koska keho ei ole tottunut turvallisuuden tunteeseen.
Hermosto saattaa reagoida herkemmin, ja tunteet voivat nousta pintaan aiempaa voimakkaammin. Tämä on kuitenkin merkki siitä, että hermoston säätely alkaa löytää uutta tasapainoa, mutta hakee sitä vielä. Hermosto ei pääse tasapainoon saman tien, vaan sillä kestää aikansa löytää luottamus.
Sympaattinen hermosto aktivoituu entistä herkemmin, mikä voi johtaa levottomuuteen, ärtyneisyyteen tai jatkuvaan touhuamiseen. Keho yrittää auttaa sua, mutta se käy silti läpi sisäistä myllerrystä. Parasympaattisen hermoston dorsaalisen haaran aktivoituessa taas saatat kokea lamaantumista, väsymystä tai halua vetäytyä omaan koloosi.
Mutta muista: kaikki tämä on osa paranemista ja itse asiassa välttämätön vaihe, ihan meillä jokaisella. Kehosi yrittää löytää turvallisuuden tunnetta, jota se ei ole aiemmin saanut kokea, tai jonka se on hukannut.
Löydätkö näistä sanoista itseäsi? Ootko huomannut, miten sun keho reagoi tällä hetkellä stressiin tai vaikeisiin tunteisiin? Ehkä huomaat, että sun sydän hakkaa kovempaa, kehossa on ajoittain hyvin vaikea olla tai mielen täyttää jatkuva levottomuus. Nämä saattavat olla merkkejä siitä, että sun hermosto yrittää sopeutua uuteen, turvallisempaan tilaan.
Miksi tunteet tuntuvat voimakkaammilta?
Toipumisen aikana tunteet voivat tuntua entistä voimakkaammilta. Tämä johtuu siitä, että turva alkaa pikku hiljaa lisääntyä, mutta se voi tuntua keholle tosi uhkaavaa, koska hermosto opettelee vasta, että tunteita on turvallista tuntea. Mahdollisesti elämäsi ensimmäistä kertaa kehoyhteys on alkanut vähitellen parantumaan, ja sun keho on nyt valmiimpi tuomaan pintaan niitä tunteita, mitä sun sisällä on saattanut elää monia kymmeniä vuosia.
Aina kun meille on tapahtunut trauma, niin me ollaan koettu ihan järkyttävän vaikeita tunteita, mutta me ei olla pystytty niitä siinä hetkessä tuntemaan. Trauman eheytymisessä meidän on kuitenkin ihan välttämätöntä tuntea niitä tunteita, joita trauman tapahtuessa me ei olla kyetty tuntemaan.
On äärimmäisen tärkeä oivaltaa, että tässä asiassa meillä ei ole olemassa oikotietä, vaan meidän täytyy uskaltaa tuntea ne tunteet, jotka meillä on trauman aikana jäänyt kehon tasolle. Nyt kun sä oot hienosti alkanut työstää itseäsi, ja oot tehnyt luultavasti juuri niitä oikeita asioita, niin vihdoin sun keho alkaa kokea turvaa.
Se kokee, että sulla on ehkä enemmän keinoja, ja oot itse valmiimpi ottamaan niitä tunteita vastaan. Sun keho on saattanut odottaa monia kymmeniä vuosia, että olisit valmis tuntemaan ne tunteet, ja nyt on selkeästi se hetki, jolloin se kokee, että oot valmiimpi siihen.
Vaikka itsestä ei välttämättä tietoisesti tunnu koskaan siltä, että on yhtään valmis tähän, niin keho tietää, että nyt on se oikea aika, koska se haluaa eheyttää trauman. Mutta se ei ole mahdollista ilman, että me oikeasti tunnettaisiin niitä tunteita, mitä sinne kehoon on jäänyt.
Tämä hetki onkin tosi tärkeä harjoitella sitä, että osaisit kehon tasolla olla niiden tunteiden kanssa. Alkuun edes ihan ihan hetken, vaikka se tuntuisi todella todella vaikealta. Tämä on osa hermoston säätelyn prosessia, jossa vanhat suojamekanismit alkavat hellittää ja sun keho yrittää löytää uuden tavan olla, ja se voi tuntua aluksi ihan tosi hirveeltä.
Ootko huomannut, että tunteet tuntuvat voimakkaammilta juuri nyt? Miten koet tämän muutoksen sun omassa kehossa?
Kun vaara on ohi, mutta hermosto ei tiedä sitä
Trauman jäädessä kehoon, hermosto ei saa signaalia eli merkkiä siitä, että uhka tai tilanne on ohi, ja et enää ole yksin sen kanssa. Hermosto ei lepää, jos se ei tiedä vaaran olevan ohi, vaan se tuntee, että jokin jäi kesken, ja jää valvomaan.
Valppaustila, joka monilla tuntuu jatkuvana varuillaan olon tunteena tai kehollisena jännitteenä, ei synny siitä, mitä nyt tapahtuu, vaan siitä, mitä silloin joskus ei koskaan saanut tapahtua loppuun asti.
Hermosto valmistautui taisteluun tai pakenemiseen, mutta liike ei koskaan saanut kulkea sen läpi, koska tilanne oli liian uhkaava ja ylivoimaisen vaikea. Ja koska hermosto oppii kokemuksen kautta, se oppi myös, että varautuminen täytyy pitää yllä, koska keho ei ole saanut kokea hetkeä, jossa se voisi laskea suojauksen turvallisesti alas.
Hermosto ei lepää ennen kuin se saa kokemuksia turvasta
Hermosto ei lepää, koska sillä ei ole ollut tarpeeksi kokemuksia, jotka kertoisivat: nyt on toisin. Hermosto ei muutu ajattelemalla, päättämällä tai analysoimalla. Se muuttuu vain pitkän ajan toistojen jälkeen, kun se saa edes pienen pieniä kokemuksia turvasta ja hyvästä olosta kehollisella tavalla.
Turva ei ole ajatus, vaan tila. Ja niin kauan kuin hermosto ei tunnista tuota tilaa, se pitää sut hereillä tavalla, joka voi tuntua täysin kohtuuttomalta, vaikka kyseessä on hermoston oma yritys suojella sua.
Trauman jälkeen levottomuus ja kehon jatkuva valppaus eivät siis ole selittämätöntä pahaa oloa. Ne ovat kehon ja hermoston tapa kantaa jotain, joka aikanaan oli liian suurta. Ja ne ovat usein seurausta siitä, että keho luulee olevansa edelleen keskellä traumaa tai pelkää sen tapahtuvan uudelleen ja siksi sulla on vaikea olla.
Lopuksi
Toipuminen traumoista on prosessi, jossa hermoston säätely on avainasemassa. Anna itsellesi aikaa, lempeyttä ja muista, että tämä on tietty vaihe, joka menee kyllä ohi, kunhan jatkat eheytymismatkaa ja muistat ottaa mukaan myös apua. ❤️



