

Olen ensimmäiseltä ammatiltani liikunnanohjaaja, ja kehon liike, liikkuminen ja urheileminen ovat yksi elämäni suurista rakkauksista. Valmistuin liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta vuonna 2009.
Liikunnanohjaamisen ja valmentamisen aloitin jo ollessani 16-vuotias. Liikunnanohjaus on vieläkin suuri rakkauteni, mutta varsinainen liikunnanohjaus on kuitenkin jäänyt minulla jo menneisyyteen.
Liikunta-alan opiskelu oli joka tapauksessa loistava pohja traumoihin perehtymiseen, koska opiskeluun kuului mm. anatomian ja fysiologian ymmärtäminen, biomekaniikka, opettaminen ja valmennustyö. Lisäksi traumatyöskentelyssä kehon liike, kehon asento ja ihmiskehon tuntemus ovat hyvin tärkeässä osassa, ja niistä tiedän paljon.
Varsinainen keskittyminen vain liikunnan ohjaamiseen jäi sen takia, että omalla paranemismatkallani liikunta oli kuitenkin melko pienessä roolissa. Aloin ymmärtää, että auttaakseni ihmisiä paremmin, tarvitsin laajennusta omaan työhöni. Oivalsin, että liikunta yksinään on liian pieni palanen monelle.
​
Minut paransi lapsuuden traumojen työstäminen. Löysin sen, joka todella olen, aloin ymmärtää omia tarpeitani sekä hahmottaa rajojani. Löysin rohkeuden olla oma itseni ja lopettaa jatkuvan miellyttämisen. Sain hermostoni tasapainoon, löysin erittäin tärkeän kehoyhteyden ja aloin purkaa erilaisia selviytymismekanismeja ja traumareaktioita kehostani.
​
Olen itse ennen elänyt elämääni enemmänkin selviytymällä, tiedostamatta asiaa. Ensimmäiset noin 30 vuotta elämästäni oli enemmän ja vähemmän selviytymistä. Lopulta ihana universumi tuli toden teolla auttamaan minua, kun itse vain yritin väkisin puskea asioita. Minulla ei ollut luottoa elämään eikä luottoa flowhun. Masennuin pahasti, eli rakas universumi pysäytti elämäni auttaakseen minua. Silloin vuonna 2011 alkoi minun matka kohti itseni löytämistä, henkistä kasvua ja omannäköisen elämän hahmottumista!
Silloiselle ehkä vähän turhankin sinnikkäälle itselleni masennus ei kuitenkaan ollut tarpeeksi pysäyttävä kokemus, joten tarvittiin kovempia keinoja. Vuonna 2014 sain tapaturmassa aivovamman ja niskan retkahdusvamman. Se oli elämäni yksi raskaimpia, mutta samalla yksi merkittävimmistä asioista, jota elämässäni on tapahtunut. Sairastuminen opetti minua paremmin kuin mikään sitä ennen. Sen avulla oivalsin, mistä elämässä on oikeasti kyse. Tajusin, kuka todella olen, mitä itse haluan ja tarvitsen sekä sain rohkeutta alkaa harjoitella olla juuri se, joka olen!
Tapaturma oli elämäni isoin käännekohta. Sen myötä kaikki asiat kyseenalaistettiin. Enää mikään elämässä ei ollut itsestäänselvää, ja minua koeteltiin monin eri tavoin. Muutaman ensimmäisen vuoden taisteluiden jälkeen selvisi, mikä kehossani on hätänä, ja jäin pidemmälle sairaslomalle. Olin lähes neljä vuotta poissa työelämästä toipumismatkalla ja etsimässä itseäni. Paranin täysin ja samalla löysin entistä paremman elämän, koska aloin löytää autenttisuuden. Oma kasvumatkani jatkuu edelleen, mutta olen jo sen verran pitkällä, että voin suurella kiitollisuudella todeta voivani tällä hetkellä paremmin kuin olisin koskaan aiemmin pystynyt edes kuvittelemaan.
Etsin itse keinot, joilla paransin itseni. Löysinkin erittäin hyviä työkaluja ja toimintatapoja, joiden avulla paranin vakavasta sairaudesta ja löysin autenttisuuden. Omien kokemusteni avulla kehitin Oman voiman menetelmän, jota opetan nykyisin myös muille.
Omalla kasvumatkallani huomasin, kuinka lapsuuden traumani olivat uskomattoman suuressa roolissa jokapäiväisessä elämässäni. Ymmärsin, että monenmoiset haasteeni johtuivat raskaista lapsuuden ajan kokemuksistani. Traumat elivät kehossani, kulkivat mukanani, minne tahansa menin, ja vaikuttivat elämääni negatiivisesti lähes joka hetki. Tämä sai minut kiinnostumaan traumoista, ja omien kokemusteni takia lähdin myös perehtymään traumoihin yleisesti.
Aivan liian usein meille saatetaan sanoa, että pitää oppia elämään oireiden tai haasteiden kanssa, mutta olen itse malliesimerkki siitä, kuinka kaikki on mahdollista, kun vain uskoo paranemiseen ja on valmis ottamaan täyden vastuun omasta hyvinvoinnistaan! Minä uskon, että meillä jokaisella on voima parantaa itse itsemme, ja yksi ihanista elämäntehtävistäni on opettaa se muille.
Tiedän, että jokainen meistä voi eheytyä, koska kehomme on todellisuudessa luotu siihen. Omalla tarinallani haluan antaa sinullekin toivoa, että kaikki on mahdollista, sanottiinpa sinulle, mitä tahansa. Tiedämme, että keho useimmiten parantaa itse pikku haavat. Uskomaton elimistömme on kuitenkin luotu parantamaan isompiakin haavoja, myös kovia traumoja ja pitkään kestäneitä fyysisiä vaivoja, kun sille vain antaa siihen oikeanlaiset välineet ja tarpeeksi toistoa.
Minä uskon, ettei mikään krooninen vaiva ja sairaus kuulu terveeseen elämään. Ne ovat kehon hieno tapa kertoa, että keho ja mieli eivät ole tasapainossa, ja että traumat elävät vieläkin kehossasi ja vaikuttavat taustalla ihan koko ajan. Olen itse kokenut, kuinka pystymme itse parantamaan ja valitettavasti myös sairastuttamaan itsemme.