Olen Liikunnanohjaaja ensimmäiseltä ammatiltani ja kehon liike, liikkuminen, liikunnan harrastaminen ja urheileminen on yksi elämäni suuri rakkaus.
Valmistuin Liikunnanohjaajaksi Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta vuonna 2009.
Liikunnanohjaamisen ja valmentamisen aloitin jo reilu 20-vuotta sitten. Vaikka liikunnanohjaus on vieläkin suuri rakkauteni, se kuitenkin on jäänyt menneisyyteen. Liikunnan ohjaus jäi sen takia, koska omalla paranemis matkallani aivovammasta liikunta oli hyvin pienessä roolissa. Ennen ajattelin, että liikunta voi parantaa lähes kaiken. Kunnes itse sairastuin vakavasti ja huomasin, ettei näin ole.
​
Minut paransi lapsuuden traumojen työstäminen ja se, että löysin kuka todella olen. Löysin rohkeuden olla oma itseni ja lopettaa miellyttämisen.
Olen itse ennen elänyt elämääni enemmänkin selviytymällä, tiedostamattani tätä. Ensimmäiset 27 vuotta elämästäni oli enemmän ja vähemmän selviytymistä. Kunnes ihana universumi tuli kunnolla auttamaan minua, kun yritin puskea väkisin asioita ilman luottoa elämään ja ilman luottoa flowhun. Masennuin pahasti eli rakas universumi pysäytti minun elämäni auttaakseen minua. Vuonna 2011 alkoi siis minun matka kohti itseni löytämistä, henkistä kasvua ja omannäköisen elämän todellista löytämistä!
Silloiselle ehkä vähän turhankin sinnikkäälle itselleni ei masennus kuitenkaan ollut tarpeeksi pysäyttävä, joten tarvittiin kovempia keinoja. 2014 sain tapaturmassa aivovamman ja niskan retkahdusvamman. Se oli elämäni ehdottomasti raskain, mutta samalla parhain asia mitä elämässäni on tapahtunut. Sairastuminen opetti minua parhaiten, kuin mikään koskaan ennen ja sen avulla oivalsin mistä elämässä on oikeasti kyse - löytää kuka todella olen, mitä itse haluan ja tarvitsen ja olla rohkeana juuri se kuka olen!
Tapaturma oli elämäni iso käännekohta, jolloin kaikki asiat kyseenalaistettiin. Enää mikään elämässä ei ollut itsestäänselvyys ja minua koeteltiin monin eri tavoin. Muutaman ensimmäisen vuoden taisteluiden jälkeen saatiin selville mikä kehossani on hätänä ja jäin pidemmälle sairaslomalle. Olin lähes neljä vuotta pois työelämästä toipumismatkalla ja etsimässä itseäni. Paranin täysin ja samalla löysin entistä paremman elämän, koska löysin itseni. Oma kasvu matkani jatkuu edelleen, mutta olen jo sen verran pitkällä, että voin suurella kiitollisuudella sanoa, että voin tällä hetkellä parhaiten kun pystyin edes haaveilemaan ennen.
Etsin itse keinot millä paransin itseni ja löysinkin erittäin hyviä työkaluja ja toimintatapoja, millä paransin itse itseni terveeksi. Omien kokemusteni kautta kehitin Oman voiman menetelmän, mitä opetan nykyisin muille.
Omalla kasvumatkallani huomasin kuinka lapsuuden traumani olivat ihan uskomattoman suuressa roolissa jokapäiväisessä elämässäni. Ymmärsin, että monenmoiset haasteeni johtuivat raskaista lapsuuden ajan kokemuksistani. Traumat elivät kehossani, kulkivat mukanani minne tahansa menin ja vaikuttivat elämääni negatiivisesti lähes joka hetki.
Aivovamma usein myönnetään parantumattomaksi sairaudeksi, mutta minä olen yksi esimerkki, kuinka kaikki on mahdollista kun vaan uskoo paranemiseen ja on valmis ottamaan täyden vastuun omasta hyvinvoinnista! Minä uskon, että meillä jokaisella on voima parantaa itse itsemme ja se on yksi ihana elämäntehtäväni opettaa muille.
Tiedän, että jokaisessa meissä on parantaja, koska kehomme on todellisuudessa luotu siihen. Omalla tarinallani haluan luoda jokaiselle toivoa, että kaikki on mahdollista, sanottiin sinulle mitä tahansa. Tiedämme, että pikku haavan keho useimmiten parantaa itse. Uskomaton elimistömme on kuitenkin luotu parantamaan isompiakin haasteita, kun sille vaan antaa oikeanlaiset välineet siihen.
Minä uskon, että mikään vaiva ja sairaus ei kuulu elämään. Ne ovat kehon hieno tapa kertoa, että keho ja mieli eivät ole tasapainossa ja et elä elämääsi itseäsi varten. Olen itse kokenut kuinka itse pystymme parantamaan ja valitettavasti myös sairastuttamaan itsemme.