Olen ensimmäiseltä ammatiltani liikunnanohjaaja, ja kehon liike, liikkuminen ja urheileminen ovat yksi elämäni suurista rakkauksista. Valmistuin liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta vuonna 2009.
Liikunnanohjaamisen ja valmentamisen aloitin jo ollessani 16-vuotias. Liikunnanohjaus on vieläkin suuri rakkauteni, mutta varsinainen liikunnanohjaus on kuitenkin jäänyt minulla jo menneisyyteen.
Liikunta-alan opiskelu oli joka tapauksessa loistava pohja traumoihin perehtymiseen, koska opiskeluun kuului mm. anatomian ja fysiologian ymmärtäminen, biomekaniikka, opettaminen ja valmennustyö. Lisäksi traumatyöskentelyssä kehon liike, kehon asento ja ihmiskehon tuntemus ovat hyvin tärkeässä osassa, ja niistä tiedän paljon.
Varsinainen keskittyminen vain liikunnan ohjaamiseen jäi sen takia, että omalla eheytymismatkallani liikunta oli kuitenkin melko pienessä roolissa. Aloin ymmärtää, että auttaakseni ihmisiä paremmin, tarvitsin laajennusta omaan työhöni. Oivalsin, että liikunta yksinään on liian pieni palanen monelle.
​
Minut paransi lapsuuden traumojen työstäminen. Löysin sen, joka todella olen, aloin ymmärtää omia tarpeitani sekä hahmottaa rajojani ja myös ilmaisemaan niitä toisille. Löysin rohkeuden olla oma itseni ja lopettaa jatkuvan miellyttämisen. Pitkän matkan myötä olen saanut hermostoni huomattavasti vakaammaksi ja tiedän nyt, miten tukea itseäni myös vaikeina hetkinä. En ole täydellinen enkä aina tasapainossa – mutta olen oppinut palaamaan tasapainoon. Löysin erittäin tärkeän kehoyhteyden ja aloin purkaa erilaisia selviytymismekanismeja ja traumareaktioita kehostani.
​
Olen itse ennen elänyt elämääni enemmänkin selviytymällä, tiedostamatta asiaa. Ensimmäiset noin 30 vuotta elämästäni oli enemmän ja vähemmän selviytymistä. Lopulta ihana universumi tuli toden teolla auttamaan minua, kun itse vain yritin väkisin puskea asioita. Minulla ei ollut luottoa elämään eikä luottoa flowhun. Masennuin pahasti ja vuonna 2011 alkoi minun matka kohti itseni löytämistä, traumoista eheytymistä ja omannäköisen elämän hahmottumista!
Silloiselle ehkä vähän turhankin sinnikkäälle itselleni masennus ei kuitenkaan ollut tarpeeksi pysäyttävä kokemus, joten tarvittiin kovempia keinoja. Vuonna 2014 sain tapaturmassa aivovamman ja niskan retkahdusvamman. Se oli elämäni yksi raskaimpia, mutta samalla yksi merkittävimmistä asioista, joita elämässäni on tapahtunut, sillä sen myötä elämäni alkoi viimein muuttua suuntaan, joka vei kohti todellista eheytymistä ja itseni löytämistä.
Sairastuminen opetti minua melko karulla tavalla. Se pysäytti minut katsomaan elämääni ja valintojani uudella tavalla. Jouduin kohtaamaan asioita, joita olin aiemmin sivuuttanut. Sen avulla oivalsin, mistä elämässä on oikeasti kyse. Tajusin, kuka todella olen, mitä itse haluan ja tarvitsen sekä sain rohkeutta alkaa harjoitella olemaan juuri se, joka olen!
Tapaturma oli elämäni isoin käännekohta. Sen myötä kaikki asiat kyseenalaistettiin. Enää mikään elämässä ei ollut itsestäänselvää, ja minua koeteltiin monin eri tavoin. Muutaman ensimmäisen vuoden taisteluiden jälkeen selvisi, mikä kehossani on hätänä, ja jäin pidemmälle sairaslomalle. Olin lähes neljä vuotta poissa työelämästä toipumismatkalla ja etsimässä itseäni. Paranin täysin ja samalla löysin entistä paremman elämän, koska aloin löytää autenttisuuden. Oma kasvumatkani jatkuu edelleen, mutta olen jo sen verran pitkällä, että voin suurella kiitollisuudella todeta voivani tällä hetkellä paremmin kuin olisin koskaan aiemmin pystynyt edes kuvittelemaan.
Etsin itse keinot, joilla sain toipumiseni käyntiin. Löysin matkan varrella erittäin hyviä työkaluja ja toimintatapoja, joiden avulla paranin vakavasta sairaudesta ja löysin syvemmän yhteyden omaan autenttisuuteeni ja prosessi jatkuu edelleen. Omien kokemusteni avulla kehitin Oman voiman menetelmän, jota opetan nykyisin myös muille.
Omalla kasvumatkallani huomasin, kuinka lapsuuden traumani olivat uskomattoman suuressa roolissa jokapäiväisessä elämässäni. Ymmärsin, että monenmoiset haasteeni johtuivat raskaista lapsuuden ajan kokemuksistani. Traumat elivät kehossani, kulkivat mukanani, minne tahansa menin, ja vaikuttivat elämääni negatiivisesti lähes joka hetki. Tämä sai minut kiinnostumaan traumoista, ja omien kokemusteni takia lähdin myös perehtymään traumoihin yleisesti.
Aivan liian usein meille sanotaan, että pitää vain oppia elämään oireiden tai haasteiden kanssa. Olen kuitenkin itse esimerkki siitä, että muutos ja eheytyminen ovat mahdollisia, kun uskoo paranemisen mahdollisuuteen ja on valmis ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan vaikka se ei ole helppoa. Olen nähnyt sekä itsessäni että asiakkaissani, että kun oikeanlaiset keinot, aika ja tuki kohtaavat, suuri muutos on mahdollinen.
Uskon, että kehomme on luotu palautumaan ja toipumaan ja että sinullakin on mahdollisuus kulkea kohti eheytymistä. Omalla tarinallani haluan antaa sinulle toivoa ja samalla olla rehellinen: eheytyminen ei tapahdu hetkessä. Se on monen palasen yhdistelmä ja vaatii pitkäjänteistä työtä, sitoutumista, toistoa ja usein myös avun ottamista. Kun keho ja mieli saavat oikeanlaiset välineet ja aikaa, myös syvät haavat voivat vähitellen alkaa parantua.
Haluan siis antaa sinulle toivoa, mutta myös realistisen kuvan siitä, millainen matka eheytyminen on. Omasta kokemuksestani tiedän, että yksi merkittävimmistä asioista tällä matkalla on se, että saa tulla kohdatuksi ja nähdyksi lempeästi ja arvostavasti.