Minä sain tapaturmassa
vuonna 2014 aivovamman.
Olin juuri täyttänyt 30 - vuotta ja
tietyllä tavalla elämäni alkoi alusta.
Pari ensimmäistä vuotta tapaturman jälkeen oli todella isoa taistelua, kärsimystä ja sinnittelyä. En tiennyt mikä kehoani vaivaa ja vanhojen epäsuotuisien tapojeni mukaan elin todella isolla sinnittely moodilla monta vuotta. Ihmettelen näin jälkikäteen, kuinka kykenin niihin aikoihin tekemään töitä tai saatikaan liikkumaan edes sängystä ylös, koska kehoni oli aivan hajalla.
Saman tien tapaturman jälkeen kaikki muuttui, mutten itse tajunnut yhtään mitään. Aivovamman saannin jälkeen voi mennä pitkäänkin, ettei henkilö itse tajua oireitaan lainkaan ja minulle kävi juuri näin. Minulla kesti kuitenkin melko pitkään, reilun vuoden, ennen kuin hieman edes tajusin, että nyt on jostain vakavasta kyse. Pari vuotta meni kuitenkin, ennen kuin oikeasti oivalsin, että nyt on joku pahasti vialla kehossani. Samoin muistikuvat muutamalta ensimmäiseltä vuodelta on melko vähäisiä.
Monen vuoden ajan heräsin niin kamalaan oloon, että itkin monet aamut kärsimyksestä, kun keho ei jaksanut edes nousta sängystä. Jopa makaaminen ja istuminen tuntui ihan uskomattoman uuvuttavalta. Elämä oli todella raskasta. Minun koko keho oli täysin sekaisin ja täysin ymmärrettävää että näin oli, kun aivoni olivat saaneet kovan kolauksen. Aivot ovat nimittäin elimistömme kapellimestari, mikä antaa käskyjä muille kehon toiminnoille toimia tai olla toimimatta. Kesti monta vuotta rakentaa aivoja ja uusia terveitä soluja uudelleen.
Tapahtuma oli elämäni iso käännekohta. Kaikki kyseenalaistettiin ja elämisestä tuli niin mielettömän vaikeaa. Vaikka elämä oli todella vaikeaa, siltikään en missään vaiheessa luovuttanut, vaikka monia kertoja heikkoina hetkinä sitä mietinkin. Päätin nimittäin parantua lääkärien sanomisista huolimatta. Iso kiitos Pekka Hyysalon upealle asenteelle, koska sain häneltä suurta inspiraatiota, että tästä päästään vielä voittoon! Loppujen lopuksi olin lähes neljä vuotta pois työelämästä toipumismatkalla ja etsimässä itseäni.
Tapaturma oli elämäni ehdottomasti raskain, mutta samalla parhain asia mitä elämässäni on tapahtunut. Sairastuminen opetti minua parhaiten, kun mikään koskaan ennen ja sen avulla oivalsin mistä elämässä on oikeasti kyse - omannäköisen elämän etsimistä ja elämistä!
Näin jälkikäteen mietittynä ennen tapaturmaa minulla oli erittäin hyvä fyysinen kunto, vaikken silloin sitä tajunnut. Hyvä fyysinen kunto ei kuitenkaan pidä elimistöä terveenä, jos henkinen puoli ei ole kunnossa. Ulkoisin puolin näytti, että elämäni on hyvää. Olin oppinut, että tietynlainen ”olen aina iloinen” puoli näytetään muille ja todellisia tunteita piilotellaan. Mutta tämänlainen elämäntapa ennemmin tai myöhemmin tulee kostautumaan. Henkinen puoli oli nimittäin se, mikä ajoi minut sairastumiseen. Jo ennen aivovamman saantia kehoni oireili monin eri tavoin, koska psyykkisesti en voinut hyvin.
Minä uskon, että kun voimme psyykkisesti hyvin, sairaudet eivät tavoita meitä.
Jos psyykkisellä puolella on paljon haasteita, universumi tekee kyllä kaikkensa auttaakseen jokaista ihmistä. Näin myös minulle tehtiin. Minua yritettiin auttaa vuosikausia pysähtymään ja käsitellä kunnolla lapsuuden ikäviä kokemuksia ja siitä koituneita häpeän, huonommuuden, surun ja pelon tunteita, mitkä kulkivat mukanani joka hetki. Kun en ymmärtänyt universumin monia selkeitäkin vihjeitä, niin tarvittiin järeämmät keinot käyttöön. Mikäs onkaan parempi keino pysäyttää ihminen, kun vaurioittaa aivot, jolloin koko keho menee hajalle ja ei ole muuta vaihtoehtoa, kun muuttaa elämäntapoja, jos haluaa parantua. Minä tosissaan halusin parantua ja parannuinkin.
Meillä kaikilla on varmasti omanlainen näkemys mitä tarkoittaa käsite voida psyykkisesti hyvin. Minä näen, että se on mm. seuraavanlaisia asioita; tunnemme sisäistä rauhaa, osaamme käsitellä ja käsittelemme kaikkia tunteita - myös niitä, mitkä usein saatamme kokea epämieluisiksi, pysähdymme omaan rauhaan ja hiljaisuuteen päivittäin, elämme omaa totuuttamme ja kuuntelemme mitä kehomme ja mielemme kaipaa.
Sairaudet ovat elimistön merkki kertoa, että keho ja mieli eivät ole tasapainossa.
Niin kauan, kun et esimerkiksi rakasta ja hyväksy itseäsi,
niin keho tuo sinulle henkisiä tai fyysisiä haasteita auttaaksesi sinua.
Autonominen hermosto
Elimistössämme hermosto jakaantuu kahteen eri osaan; keskushermostoon ja ääreishermostoon. Ääreishermostoon rakenteellisesti kuuluva tahdosta riippumaton autonominen hermosto ohjaa ja säätelee monia elintärkeitä toimintoja. Ennen luultiin, että emme voi tietoisesti vaikuttaa autonomiseen hermostoon lainkaan. Nykyään kuitenkin tiedämme, että pystymme ajatuksillamme, tunteillamme, toiminnallamme sekä hengitysharjoituksilla ja monilla muilla tavoilla auttamaan hermoston ja stressireaktion aktiivisuutta. Autonominen hermosto jaetaan toiminnallisesti kahteen eri osaan; sympaattiseen hermostoon ja parasympaattiseen hermostoon.
Kun emme rakasta ja hyväksy itseämme täysin, olemme usein itsellemme kohtuuttoman vaativia ja rankaisevia. Kun näin käy, elimistömme luulee, että on uhka edessä ja silloin olemme lähes koko ajan ”taistele ja pakene” tilassa.
Taistele ja pakene reaktio on meidän hermostoon sisään ohjelmoitu mekanismi. Autonomisen hermoston toinen osa sympaattinen hermosto on kyseisessä tilassa aivan liian aktiivinen ja aivan liian pitkiä aikoja nykyaikana. Sympaattista hermostoa ei ole tehty toimimaan niin hallitsevana, kun nykyaikana monella on.
Sympaattinen hermosto on alun perin luotu toimimaan vain hetken kerrallaan. Ennen aikaan tuli olla valppaana, jos leijona pääsi yllättämään. Silloin oli tärkeää elin jäämisen kannalta olla taistele tai pakene tilassa, kun leijona alkoi lähestyä. Oli välttämätöntä saada energiaa nopeasti käyttöön sekä verta ja happea virtaamaan, jotta ihminen pystyi säilymään hengissä taistelemalla tai pakenemalla. Tähän sympaattinen hermosto on luotu, olemaan valppaana ja toimimaan nopeasti sekä tehokkaasti.
Tämä sama fysiologinen ilmiö toimii jokaisen meidän kehossa vieläkin, mutta enää uhkana ei ole leijona vaan mm. jatkuva kiire, stressi, hälinä, itsensä vähättely, liiallinen sokerin syönti, synteettisten kemikaalien käyttö, vähäinen lepo, liiallinen puhelimien käyttö ym. Edellä mainitut pitävät sympaattisen hermoston liian vallitsevana ja elimistö luulee, että tulee olla taistele tai pakene tilassa. Se mikä tässä on ikävä puoli, kun sympaattinen hermosto on aktiivisena, ruoka ei sula eikä imeydy, verenkierto ei toimi ja moni muu elintärkeä elimistön toiminto hidastuu huomattavasti. Koska siinä hetkessä ei ole ollut oleellista sulatella ruokaa, kun leijonaa täytyi paeta henkensä edestä.
Kun ihmisillä nykyaikana sympaattinen hermosto on liian aktiivisena lähes jatkuvasti ja tarpeeksi pitkän aikaa, niin alkaa tulla ravinne vajeita, suoliston kunto heikkenee, aivojen toiminta kärsii ja pikku hiljaa ongelmat kehossa lisääntyy ja tätä kautta sairaudet pääsevät kehittymään.
Mikään sairaus ei tule ihmisille sattumalta vaan jokainen sairaus saa alkunsa omien valintojemme kautta jostain ei hyvästä elämäntavastamme. Monikaan ei välttämättä osaa yhdistää näitä toisiinsa, kun jokainen sairaus etenee monien vuosien saatossa.
Kun sitten taas koemme sisäistä rauhaa ja levollisuutta, rakastamme ja hyväksymme itsemme, puhumme itsellemme kauniisti, priorisoimme menomme ja tekemisemme, niin ettemme ole kiireessä koko aikaa, syömme terveellisesti ja pidämme päivittäin rauhan hetkiä, niin parasympaattinen hermosto saa tulla myös esille.
Parasympaattisen hermoston tehtävänä on palauttaa kehomme homeostaasiin eli tasapainoon. Parasympaattinen hermosto säätelee mm. verenkiertoelinten ja ruoansulatuselimistön toimintoja sekä laittaa kuonat liikkeelle kehossa. Parasympaattinen hermosto on siis se osa kehossa, minä parantaa meitä. Jokaisen meidän elimistö tarvitsee parannusta päivittäin, koska kehomme uudistuu jatkuvasti.
Avain sanana on siis oma henkinen hyvinvointi. Onneksi jokainen päivä ja jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Me itse luomme omaa tulevaisuuttamme. Meillä jokaisella on täysin samanlainen mahdollisuus saada unelmiemme elämä. Me itse omilla valinnoillamme, ajatuksillamme, sanoillamme ja teoillamme määrittelemme minkälainen elämämme on. Minulla kesti 30 - vuotta herätä siihen, mistä onnellisessa ihanassa elämässä on kyse. Oletko sinä vielä herännyt omaan huikeeseen totuuteesi? Oletko sinä onnellinen? Onko sinulla sellainen elämä, mitä itse haluat?
Uusi ja vanha tarinani
Tässä on palasia minun vanhasta tarinastani. Mikä on sinun vanha tarina?
Haluatko kuulla minun uuden tarinani? Ennen kun kerron oman uuden tarinani, niin mieti itseksesi Mikä on sinun uusi tarina? Elätkö vielä sitä, kerrotko sitä itsellesi vai kerrotko itsellesi jotain muuta mikä ei vie sinua eteenpäin?
Kuuntelen vain heidän mielipiteitä, ketkä kannustavat ja tukevat minua omalla matkallani. Elän täysin omannäköistä, uniikkia elämää, jota rakastan. Minulla on huikea oma voima. Manifestoin haluamiani asioita elämääni ja saan sekä elän juuri sellaista elämää, mitä juuri minä haluan.
Luotan elämään ja tiedän, että minua suojellaan ja tuetaan. Olen terve ja elämäni kunnossa, niin fyysisesti kun henkisesti. Olen ihminen kuka lepää tarpeeksi ja rakastaa nukkumista ja lepoa. Otan itselleni omaa aikaa aina silloin kun sitä tarvitsen ja olen paljon hiljaisuudessa, jotta kuulen mitä elimistöni kaipaa.
Elän tätä hetkeä ja hyväksyn menneisyyden täysin. Tiedän, että jokainen mieluisa ja epämieluisa tapahtuma elämässäni on opetus matkaa itselleni. Keskityn itseni rakastamiseen ja hyväksymiseen sekä lempeyteen ja itse myötätuntoon.
Tunnen rakkautta, lempeyttä, sisäistä rauhaa, harmoniaa, onnellisuutta, kiitollisuutta, luottamusta ja vapautta. Olen ylpeä olla uniikki, hassu, upea minä.